Moikka!
Tänään tuli täyteen toinen kokonainen päivä host-perheessä. Perheeseen kuuluu: äiti, tyttö, poika, koira, kissa ja toinen vaihtari Hollannista. Kaikki vaikuttavat mukavilta ja rennoilta. Saavuttiin vaihtarisiskoni kanssa perheeseen lauantaina iltana. Lennettiin Sidneystä Gold coustille kolmen muun vaihtarin kanssa. Lentokentällä meitä kaikkia jännitti perheiden näkeminen ja tuntui, että sydän lyö tuhatta ja sataa. Kun näimme host-äitimme, tuli helpottunut olo. Hän näytti aidosti iloiselta meidän saapumisesta ja jutteli koko kotimatkan. Talolle päästyämme host-äiti esitteli koko talon ja selitti käytännöistä. Heti ensihetkistä alkaen tuli tervetullut olo.
Seuraavana päivänä kiertelimme aluetta ja kävimme rannalla ja ruokakaupassa. Saimme vaikuttaa todella paljon siihen, mitä haluamme syödä, mikä oli mukavaa. Tänään pyöräilimme vaihtarisiskoni kanssa kauppaan ja tutkimaan lähialuetta. Reissu ei sujunut ihan niin kuin oltiin kuviteltu rikkinäisen polkupyörän renkaan takia. Sen ansiosta 30 minuutin matka kesti lopulta melkein kaksi tuntia. Onneksi saatiin renkaaseen ilmaa paluumatkan ajaksi pyöräliikkeestä.
Nyt voitaisiin siirtyä puhumaan koko seikkailun alusta, eli matkasta Austraaliaan. Lennot olivat kuusi ja neljätoistatuntia pitkät ja laskeuduin välillä Dohassa. Ensimmäinen lento lähti ilalla Helsingistä. Lento oli melko kauhea. Kentällä jäähyväisten itku jatkui ja koneeseen päästessä se ei helpottanut. En tokikaan itkenyt koko matkaa, mutta monta kertaa matkan aikana. Uskon, että tämä johtui osittain myös väsymyksestä, joten yritin nukkua, tuloksetta. Tai siis sain nukuttua koko lennon aikana yhteensä puoli tuntia, jee. Koneen lasketuessa Dohaan olin todella väsynyt ja surullinen. Onneksi näin kaksi Ruotsista tulevaa vaihtaria, joiden kanssa puhuminen auttoi. Lento Sidneyhin olikin paljon helpompi.
Koneen lasketuessa olin todella innoissani ja samaan aikaan väsynyt, koska unta oli kertynyt molempien lentojen aikana yhteensä hurjat 1,5 tuntia. Onneksi en ollut kentällä yksin, vaan ruotsalaiset tytöt olivat kanssani. Yhdessä selvisimme läpi turvatarkastuksista melko vähillä ongelmilla. Kentältä siirryimme majoitukseen viemään laukkumme ja lähdimme kävelylle. Kävellessä juttelin muiden vaihtarien kanssa ja kaikki olivat tosi mukavia. Väsymys ja jetlag alkoi painamaan kaikilla iltapäivällä ja raahauduimme majoitukselle.
Toisena päivänä tutustuin yön aikana saapuneisiin vaihtareihin ja sain kuulla, että neljä tulee samaan kouluun, kun minä. Kävelimme ympäri Sidneyä ja näimme Harbour Bridgen, Hyde Parkin ja Oopperatalon. Kolmantena päivää menimme lautalla Manly beachille, joka oli upea paikka!
Welcome camp oli todella hauska kokemus ja parasta siinä oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Nyt alan nukkua ja valmistautua huomiseen, koska huomenna on ensimmäinen koulupäivä, jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti