Moikka!
Viime postauksesta on jo paljon aikaa, mutta annetaan se anteeksi kesäloman takia ;) Mun kesä on sujunut hyvin. Oon viettänyt aikaa kavereiden, perheen ja tuttujen kanssa matkustellen, urheillen ja vaan chillaten. Mun lähtö alkaa lähestymään (vaan päivä, jännää!) ja monet hyvästit on jo sanottu. Viimeaikojen puheenaiheet puolituttujen kanssa on keskittynyt lähinnä mun vaihtoon. Keskustelut on suunilleen menny näin:
"Niin Laura on lähdössä kohta vaihto-oppilaaksi Austraaliaan."
"Oi onpas hieno kokemus, joko jännittää?"
"No ei oikeastaan."
"No hyvää reissua!"
"Kiitos"
Monet ovat ihmetelleet, ettei mua jännitä ollenkaan. Oon itse ihmetellyt samaa. Toisaalta kaikki tuntuu selvältä, joten ei ole mitään mitä oikeastaan jännittää. Uskon, että jännitys tulee kuitenkin vielä jossakin vaiheessa. Monet asiat ovat kuitenkin laittaneet pohtimaan. "Millaisia muut ovat Welcome campillä ja koulussa?" "Millainen mun perhe on ja löydänkö vapaa-ajalle tekemistä ja harrastuksia?" "Tuleeko mulle ihan järkyttävä ikävä kaikkia Suomessa?" "Kuinka vaikeaa on hyvästellä kaikki läheiset?" Koko vaihtoon lähtö on tuntunut pitkän aikaan epätodelliselta. Nyt kuitenkin valmisteluiden ja pakkauksen edistyessä lähtö alkaa tuntumaan jo vähän enemmän todelliselta.
Nyt voidaankin siirtyä tunnelmista mun läksiäisiin. Mun ihanat ystävät oli järjestänyt mulle yllätysläksiäiset, jotka onnistui 100 prosenttisesti. Mentiin pelamaan tennistä yhden mun kaverin kanssa, jonka aikana muut olivat koristelleet ja laittaneet kotona ruuat tarjolle. Kotiintulo matkalla kaverini pysäytti mut kaupan pihalle ja pyysi päästä meille vessaan. Uskoin tämän ihan täysin, koska kaveri asuu kaukana ja matkaa olisi ollut jäljellä helposti vielä vartti lisää. Kotiin päästyä huomasin lipputangossa olevat Australian ja Suomen liput. Terassilla kaverit yllättivät mut täysin. Koko takapiha oli koristeltu serpenttiinillä, viireillä ja ilmapalloilla.
Ilta kului kuvia ottamalla, uimalla, saunomalla, paljuilemalla, juttelemalla ja syömällä. Kaikilla oli hauskaa ja musiikki soikin puoleen yöhön saakka. Kaiken hauskan keskellä ei ehtinyt itkemään jäähyvästejä, vaan hyvästit jätettiin ajatuksella, että 10 kuukautta on lyhyt aika. Kuitenkin kavereiden lähdön myötä tietynlainen haikeus nousi esiin jokaisen kohdalla ja tajusin, että näitä ihmisiä, joiden kanssa olen tottunut näkemmän päivittäin ja jakamaan kaiken, ei nääkkään 10 kuukauteen. Ikävä iskee varmasti monta kertaa.
Ilta oli unohtumaton ja oli ihanaa nähdä kaikki kaverit vielä viimeistä kertaa ennen lähtöä. Juhlista ei puuttunut naurua eikä laulua ja kokonaisuudessa fiilis oli rento ja mukava. Lopuksi sain vielä muutaman ihanan lahjan, jotka lähtevät varmasti mukaan matkaan. Kiitos vielä jokaiselle joka oli järjestämässä juhlia ja saapui paikalle. Nähdään 10 kuukauden päästä!❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti